Introduktion til Aristoteles' metafysik | Michael Vernersen | Kieli: Tanska

Aristoteles (384-322 eKr.) on yksi eurooppalaisen ajattelun suurimmista hahmoista, ja hänen pääteoksensa Metafysiikka on yksi filosofian historian tärkeimmistä teoksista. Metafysiikka käsittelee olemista qua olemista eli todellisuuden rakenteen yleisimpiä piirteitä. Aristoteleen opettaja Platon puhui tässä yhteydessä jättiläismäisestä kamppailusta olemisesta, jossa materialistit ja muotojen kannattajat kamppailevat

Aristoteles pysyi pohjimmiltaan uskollisena platoniselle ajatukselle, jonka mukaan muodot ovat välttämättömiä tietämykselle, mutta samalla hän muotoili ankaraa kritiikkiä platonisia muotoja, ideoita, kohtaan. Tämä kritiikki kulminoituu Aristoteleen omaan, omaleimaiseen panokseensa olemisen kysymykseen, substanssin käsitteeseen

Tässä johdannossa käydään läpi erilaisia peruskäsitteitä ja erotteluja Aristoteleen substanssin käsitteen kehittelyssä. Näitä ovat muun muassa muoto ja aine, todellisuus ja mahdollisuus, toiminta ja kyky, totuus ja epätodellisuus sekä viisauden käsite, joka huipentuu teologiaan ja käsitykseen korkeimmasta hyvästä. Kaikkia näitä käsitteitä pyritään tasapainottamaan käytännöllisempää todellisuutta vasten. Näin Metafysiikasta tulee myös panos kreikkalaiseen aikalaiskansan kulttuurikamppailuun, joka käy filosofien, sofistien ja runoilijoiden välillä totuudesta.

Mukana on myös joukko viimeaikaisia ajattelijoita, joihin Platonin ja Aristoteleen välinen keskustelu on vaikuttanut, kuten Søren Kierkegaard, Martin Heidegger ja Ludwig Wittgenstein.