Kulttuurinen selitys | Mette Buchardt | Kieli: Tanska

Muslimeja koskevissa koulutustarinoissa ei ole kyse muslimeista, vaan siitä, miten tanskalaisissa peruskouluissa on ylipäätään ollut mahdollista ja mielekästä kutsua lapsiryhmiä muslimioppilaiksi.



Vuonna 1970 Tanskan viranomaiset ymmärsivät, että "vierastyöläisten" lapsista oli tullut - tai heidän piti tulla - peruskoulun oppilaita. "Vieraskielisille oppilaille" perustettiin vastaanottoluokkia ja klinikoita, aloitettiin koulumatkat "jugoslavialaisten oppilaiden" kyliin ja erityiset "turkkilaisten tyttöjen luokat". "Kiinalaislasten" ruokailutottumuksia kuvailtiin pedagogisesti ja laadittiin kunnallisia raportteja oppilaiden "kulttuurisesta kahtiajaosta".



Oppilaiden nimitykset muuttuivat vuosien varrella - ulkomaalaisista työntekijälapsista, kaksikielisistä oppilaista muslimioppilaisiin - ja samoin muuttuivat myös puitteet, joilla heitä tulkittiin, kuvattiin ja käsiteltiin. Kirjassa tarkastellaan, miten kulttuuri ja uskonto nousivat tässä prosessissa sekä kiinnostuksen että problematisoinnin kohteeksi ja miten tämä on auttanut muokkaamaan tilaa, jossa oppilaat, heidän vanhempansa ja opettajat liikkuvat.



Lukija pääsee tutustumaan akateemisiin ja koulutusympäristöihin sekä koulutuspoliittisiin kamppailuihin, joita on käyty vuodesta 1970 lähtien, ja pääsee muun muassa tutustumaan Kööpenhaminan luokkahuoneisiin 2000-luvun alkupuolella, jolloin syyskuun 11. päivän 2001 tapahtumat nostivat islamin sekä kansalliselle että kansainväliselle poliittiselle asialistalle.



Mette Buchardt on apulaisprofessori Aalborgin yliopistossa, jossa hän tutkii koulutuksen ja hyvinvointivaltion historiaa, muun muassa sitä, miten maahanmuuttoa on käsitelty koulutusjärjestelmässä ja millainen merkitys uskonnolle on annettu.