Ulrik Federspiel kertoo suurella rehellisyydellä elämästään korkeana virkamiehenä - johtajana, osastopäällikkönä ja suurlähettiläänä - Tanskan politiikan ytimessä, uransa alusta 1970-luvun alussa aina yksityisen teollisuuden palvelukseen siirtymiseen vuonna 2009

Federspiel oli ulkoasiainministeriön johtajana Neuvostoliiton hajoamisvuosina ja pääministerin kanslian osastopäällikkönä Poul Nyrup Rasmussenin aikana. Myöhemmin hänestä tuli suurlähettiläs Washingtonissa dramaattisena ajanjaksona 2000-2005, mutta on sittemmin palannut ulkoasiainministeriön johtajaksi.

Federspielillä on loistava yleiskuva ulkopolitiikan kentästä, ja hän kertoo sekä pääpiirteittäin että huomionarvoisia anekdootteja vallan keskipisteestä.

Pääsemme lähelle monia Tanskan lähihistorian tapahtumia: Rooman sopimuksen tekemisestä vuonna 1971, muurin murtumisesta syyskuun 11. päivään ja Irakin sotaan, 1990-luvun työttömyyskriisistä kirjailija Salman Rushdien kiisteltyyn tapaukseen, Muhammed-pilakuviin, tanskalaiseen Guantanamon vankiin ja Libanonin evakuointiin

Washingtonista käsin tarkastellaan 11. syyskuuta 2001 World Trade Centeriin tehtyä hyökkäystä ja sitä seurannutta päätöstä ryhtyä sotaan Afganistanissa ja Irakissa. Tanskan osallistumista sotaan kuvataan tässä ensimmäistä kertaa lähellä amerikkalaista päätöksentekoprosessia.

Margaret Thatcher, Robert Mugabe, George W. Bush ja Donald Trump - ja tietysti suuri joukko tanskalaisia poliitikkoja - ovat vain muutamia henkilöitä, joihin Federspiel tutustuttaa lukijan tässä kirjassa.