Richard Rorty oli 1900-luvun merkittävimpiä ja vaikutusvaltaisimpia amerikkalaisia filosofeja. Hän on nykyään niin sanotun neopragmatismin pääedustaja, joka 1980-luvulta lähtien elvytti vuosisadan alun perinteisen pragmatismin yhdistämällä siihen muun muassa hermeneutiikan, postmodernismin ja dekonstruktion näkemyksiä

"Kontingenssi, ironia ja solidaarisuus" on Rortyn pääteos vuodelta 1989. Siinä hän muun muassa Heideggerin, Wittgensteinin ja Derridan innoittamana luopuu lopullisesti käsityksestä, jonka mukaan kieli heijastaa maailmaa. Filosofia ei voi eikä sen pidä olla tiukka tiede. Eikä filosofinen päättely ja moraaliteoria ole tie parempaan maailmaan

Rorty asettaa toivon pikemminkin kirjallisuuteen, joka voi tehdä meidät tietoisiksi kärsimyksestä, josta emme aiemmin olleet tietoisia. Kohtaamalla suuria romaaneja - kuten Orwellin ja Nabokovin - empatiakykymme laajenee ja herkkyytemme syntyy toisten ihmisten ja meidän itsemme aiheuttamalle kärsimykselle. Nykydemokratioiden kansalaisina Rorty suosittelee, että tunnustaisimme kontingenssin ehdoksi ja eläisimme elämäämme liberaalina ja solidaarisena ironikkoina.

Kirjaan on liitetty Hans Henrik Hjermitslevin asiantunteva jälkisana.