Seitsemässä koskettavassa tarinassa ja kahdessa ajatuksia herättävässä esseessä Alice Miller jatkaa aiempien kirjojensa linjaa ja osoittaa eri kohtaloista käsin, miten huonon lapsuuden ei tarvitse muovata loppuelämää. Lisääntynyt tietoisuus ja kohtaamiset hyvien ihmisten kanssa voivat vapauttaa ihmisen automaattisesta elämästä, jossa hän toistaa vanhempiensa vääryyksiä.

Alice Miller käyttää muun muassa Adolf Hitleriä havainnollistamaan lasten hyväksikäytön eri muotojen vaikutuksia yhteiskuntaan.

Kirjailija osoittaa, miten diktaattoreilla on usein yhteistä lunastamaton lapsuus ja despoottinen luonne niiden terapiahahmojen kanssa, joita monet etsivät. Mutta ennen kaikkea hän osoittaa, miten tavalliset ihmiset voivat kohdata pelkonsa ja elää siten vapaampaa elämää.

Kirja julkaistiin ensimmäisen kerran tanskaksi vuonna 1998, ja nyt se on julkaistu uudelleen Hans Reitzels Forlagin Klassikere-sarjassa.