Kirjailija, mystikko ja muusikko Lars Muhlille kristinusko ei ole sidottu instituutioihin, dogmeihin ja historiaan. Hänen uskonsa on sekä sisäisten että ulkoisten matkojen tulos, ja kirkko on vain yksi monista paikoista, joissa hengellisyys ilmenee.

Pikkusiskonsa kuolema johdatti tuolloin yhdeksänvuotiaan Lars Muhlin uskonnon pariin. Onneton tapahtuma vaati vastauksia ja merkitystä, ja siitä tuli avaus uskon maailmankaikkeuteen - musiikkineen, sanoineen, hahmoineen ja ajatuksineen. Usko on seurannut häntä siitä lähtien, ja hän itse kirjoittaa, että suurin osa hänen elämästään on ollut omistettu tiensä löytämiselle takaisin sinne, mistä hän on tullut, takaisin sinne, minne hän kuuluu.

Lars Muhlin usko on vailla institutionaalisia rajoja ja muodollisia totuuksia, ja se ammentaa voimansa sekä 2000 vuoden takaisesta Lähi-idästä että tämän päivän maailmasta. Se
on hengellinen sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta samalla konkreettinen ja maanläheinen. Se on intensiivisen opiskelun ja uskonnollisen kokemuksen tulos.